..olen siis raskaana. Vielä ainakin. Olin viime syksynäkin, mutta huonosti kävi; keskenmeno tuli viikolla 6 ja harmitus oli valtaisa. Alkuraskaushan siinä kyseessä oli, mutta silti. Sitä kun ehti jo vaikka mitä haaveillen unelmoida ja tulikin äkkipyssäys.Se siitä sitten. Nyt raskausviikkoja kasassa 11 ja jos tässä viikon kipristelisi vielä niin paremmalla puolellahan sitä oltaisiin. Eipä ole juuri siis suuremmin asiasta huudeltu; rakas avosiippani kyllä tietää (lienee kohtuullista :), mutta uusioperheemme lapsille (5 kpl, 14-20 vuotiaita) emme ole asiasta vielä sanoneet. Ovat kai he hiukan pitkillä katselleet , kun jotenkin on tuo unipuoli ollut hyvin vahvana minulla viimeaikoina. En muuten muistanut, että ihminen voi olla näin väsynyt. Poikki.Puhki. Heti nukkumaan-tapaus. Olikohan sitä näin väsynyt silloin 15 vuotta sitten?En muista. Mutta nyt olen.Enkä kyllä laihtumaankaan ole päässyt. Pitää varmaan  tällä menolla  tilata joltain järjestöltä se Save the Whale-lakana ensi kesän rantailoja varten.

Olen 37-vuotias. Synnytin parikymppisenä putkeen kaksi uutta kulkijaa maailmaan ja nyt "aikuisena" raskaana ollessa sitä on aika huuli pyöreänä kaiken maailman pyörityksestä mitä raskauden ympärillä rullaa. EU-säädökset ovat kuulemma tuoneet matkassaan kovastikin muutoksia mm ravintoympyröihin ja ties mihin, mutta kyllä sitä silti synnytetään vielä alakautta..tarkastin sen ihan tuossa männä viikolla neuvolassa käydessäni :) Ja pokkaa on pitänyt pitää erinäisissä paikoissa, mutta eritoten ensimmäisellä neuvolakäynnillä, kun vastassa oli vakkarihoitajan kanssa myös harjoittelija. Harjoittelija oli kyllä kovin mukava, mutta asteen hermostunut -eikä ihan tiennyt mistä olisi tarinoita kanssani aloittanut niinpä hän otti jonkin "kun perheeseen tulee vauva"-esitteen ensimmäiseksi minulle esille..Ehdotin, että josko nuo perustiedot käytäisiin ensin läpi ja näin sitten tehtiin. Harjoittelija sitten hiukan hämilleen heittäytyi , kun kuuli perheessämme olevan jo viisi lapsosta..että jätimme sen "perheeseen tulee vauva"-esitteen sitten hiukan heikommalle huomiolle :)

 Kun sattuu olemaan jo näin vanha "raskaanatapaus"niin tietysti riskit on kanssa sen mukaiset..ja tutkimuksia riittää. Jalat levällään saa olla (ihan virallisesti) harva se viikko. Mutta onnellinenhan sitä tietysti olla pitää, että huolehditaan. Mutta mitäs tehdä niille kaikille vastauksille, joita kohta alkaa satelemaan? Poikkeavat vastaukset kun aina poikivat uusia valintoja - jos siis poikkemia tulee. Ja mitens sen sukupuolen selvityksen kanssa? Minähän nyt olen niin arkijärkinen, että mielelläni selvittäisin "sinistä vai punaista"-osion jo hyvissä ajoin. Eipähän tarvis pähkäillä. Mutta puolisoni taas ei . Ehkä. Jospa käännän vielä sen pään?

Tässä intro minun kanssani. Lupaan purkautua tänne säännöllisesti, mutta nyt hetkeksi vielä palaan arkeen ja oikeisiin töihin, moikka

-tyyskä-